Lähdemme ultrajuoksemaan Kokkolaan!
Oikeastaan se oli vahinko. Olimme ystävien kesken juoksemassa polkuja talvisessa Kalimenlammen luonnossa kun asia tuli puheeksi. Visa-Pekalla kuten minullakin oli tapahtumarikas talvi takana ja kiireitä riittäisi kesään asti. Jotain piti keksiä rikkomaan kevään arkisia kuvioita. Juoksuletkasta tuli spämmiä välittömästi. Miksette lähde Kokkolaan? Räkänauru. Mikä ettei. Hetikohta lenkin jälkeen kilahti eetteriin pari ilmoittautumista lisää.
Kokkola Ultra Run on tänä vuonna 24-tunnin juoksun epävirallinen SM-kisa. Pääsiäisestä on kisan alkuun jäljellä kahdeksan viikkoa. Kävi mielessä pitäisikö alkaa treenaamaan. Se meni onneksi ohi. Pitäisikö ostaa uudet vermeet. Ainakin kengät. Ehkä. Joo. Heti huomenna.
Visa-Pekka on pitkien matkojen polkujuoksija mutta Kokkolan kisa tulee olemaan ensimmäinen maantie-ultra. Osallistuminen ei ole itsestäänselvyys. Visa-Pekka kävi läpi vaikean avosydänleikkauksen kolme vuotta sitten. Itse olen juossut sileän 24-tuntisen viimeksi neljä vuotta sitten joten on jo aika tavata vanhoja ystäviä ja esitellä lajia uusille tulokkaille siinä sivussa. Vuorokauden kisa on melko rankka fyysisesti. Oikeastaan aivan hirveä. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen 24-tuntiseni.
27.6.2009: "Nyt on ultra niin lähellä Oulua että pitäähän se lähteä. Kiinnostus heräsi jo nuorena poikana kun tuli seurattua 50-mailin pituista Kesäyön Unelmaa reitin varrelta. Tänä vuonna on takana normaalia parempi maratonharjottelu ja jalat ovat melkein ehjät."
30.7.2009: "Onko tiedossa millaista tarjontaa ravintohuollon puolella on odotettavissa? Kyselen siksi että ajatuksena olisi kokeilla samantapaisella ravinnolla niin tietää sitten mikä ensikertalaiselle passaa. Hietsu: 24 tuntia on niin pitkä aika ja eteneminen niin hidasta, että ei ehkä kannata miettiä, mikä on erityisen sopivaa, mikä ei. Tero Töyrylä kirjoitti joskus hyvin, että maratoonarin 'tää ei sovi mun vatsalle' -aatoksista voi luopua alkuunsa, kunhan vauhti on riittävän hidasta."
1.8.2009: "Näyttäisi siis siltä että pilvipoutaa ja puolipilvistä tulossa kisan ajaksi. Päivälämpötilat ovat ylimmillään n. 20 ja yölämpötilat alimmillaan n. 12. Sateen tulo on epävarmaa, osa ennusteista lupaa kevyttä tihkusadetta."
1-2.8.2009: "Kisa. Puoleenväliin asti nautin juoksusta kauniina kesäpäivänä. Loppumatka olikin yhtä tuskaa. Puolen tunnin loppukiri. Kyyneleet. Monta uutta ystävää."
2.8.2009: "Hieno tapahtuma, onnittelut pohjanveikkojen väelle. Ensikertalaista ilahdutti kisassa kannustuksen ja huolenpidon määrä, kiitos siitä kaikille mukanaolleille."
20.8.2009: "Lyhyt ensikertalaisen palautumisraportti 24h kisasta. Heti kisan jälkeen olo oli melko piesty. Se johtui varmaan viime hetken loppukiristä, sillä muulta osin viimeiset tunnit olivat lähes kävelyä. Samana iltana pystyin jo pyöräilemään viisi kilometriä, kun tuli polttava tarve tutustua lähipizzerian tarjontaan. Ensimmäisellä viikolla kisan jälkeen tein neljä kevyttä lenkkiä. Lievä uupumuksen tunne oli jäljellä muttei suurempia kipuja. Kymmenen päivän kuluttua hölkkäsin jo töihin ja takaisin, vaikka lievä lonkkakipu tuntui vielä."
Mietin tuohon ensimmäiseen kisaani kovin hartaasti sopivaa taktiikkaa ja varusteita. Mikä innostus! Viime viikon lounastapaamisessa havaitsin samanlaisia oireita Visa-Pekalla. Hevonhumppaa. Toki on hienoa saada itseään niskasta kiinni jälleen kerran. Uudet kengät on ajettava sisään. Varusteet pakkaan edellisenä päivänä. Mustikkakeittoa ja lääkintälaukku. Teemu samasta polkujuoksuporukasta tulee mukaan huoltajaksi. Siinäpä tärkeimmät. Toki puhelimista on akut ladattava täyteen - hitaassa vauhdissa on hyvää aikaa myös somettaa.
Kokkola Ultra Run on tänä vuonna 24-tunnin juoksun epävirallinen SM-kisa. Pääsiäisestä on kisan alkuun jäljellä kahdeksan viikkoa. Kävi mielessä pitäisikö alkaa treenaamaan. Se meni onneksi ohi. Pitäisikö ostaa uudet vermeet. Ainakin kengät. Ehkä. Joo. Heti huomenna.
Visa-Pekka on pitkien matkojen polkujuoksija mutta Kokkolan kisa tulee olemaan ensimmäinen maantie-ultra. Osallistuminen ei ole itsestäänselvyys. Visa-Pekka kävi läpi vaikean avosydänleikkauksen kolme vuotta sitten. Itse olen juossut sileän 24-tuntisen viimeksi neljä vuotta sitten joten on jo aika tavata vanhoja ystäviä ja esitellä lajia uusille tulokkaille siinä sivussa. Vuorokauden kisa on melko rankka fyysisesti. Oikeastaan aivan hirveä. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen 24-tuntiseni.
27.6.2009: "Nyt on ultra niin lähellä Oulua että pitäähän se lähteä. Kiinnostus heräsi jo nuorena poikana kun tuli seurattua 50-mailin pituista Kesäyön Unelmaa reitin varrelta. Tänä vuonna on takana normaalia parempi maratonharjottelu ja jalat ovat melkein ehjät."
30.7.2009: "Onko tiedossa millaista tarjontaa ravintohuollon puolella on odotettavissa? Kyselen siksi että ajatuksena olisi kokeilla samantapaisella ravinnolla niin tietää sitten mikä ensikertalaiselle passaa. Hietsu: 24 tuntia on niin pitkä aika ja eteneminen niin hidasta, että ei ehkä kannata miettiä, mikä on erityisen sopivaa, mikä ei. Tero Töyrylä kirjoitti joskus hyvin, että maratoonarin 'tää ei sovi mun vatsalle' -aatoksista voi luopua alkuunsa, kunhan vauhti on riittävän hidasta."
1.8.2009: "Näyttäisi siis siltä että pilvipoutaa ja puolipilvistä tulossa kisan ajaksi. Päivälämpötilat ovat ylimmillään n. 20 ja yölämpötilat alimmillaan n. 12. Sateen tulo on epävarmaa, osa ennusteista lupaa kevyttä tihkusadetta."
1-2.8.2009: "Kisa. Puoleenväliin asti nautin juoksusta kauniina kesäpäivänä. Loppumatka olikin yhtä tuskaa. Puolen tunnin loppukiri. Kyyneleet. Monta uutta ystävää."
2.8.2009: "Hieno tapahtuma, onnittelut pohjanveikkojen väelle. Ensikertalaista ilahdutti kisassa kannustuksen ja huolenpidon määrä, kiitos siitä kaikille mukanaolleille."
20.8.2009: "Lyhyt ensikertalaisen palautumisraportti 24h kisasta. Heti kisan jälkeen olo oli melko piesty. Se johtui varmaan viime hetken loppukiristä, sillä muulta osin viimeiset tunnit olivat lähes kävelyä. Samana iltana pystyin jo pyöräilemään viisi kilometriä, kun tuli polttava tarve tutustua lähipizzerian tarjontaan. Ensimmäisellä viikolla kisan jälkeen tein neljä kevyttä lenkkiä. Lievä uupumuksen tunne oli jäljellä muttei suurempia kipuja. Kymmenen päivän kuluttua hölkkäsin jo töihin ja takaisin, vaikka lievä lonkkakipu tuntui vielä."
Mietin tuohon ensimmäiseen kisaani kovin hartaasti sopivaa taktiikkaa ja varusteita. Mikä innostus! Viime viikon lounastapaamisessa havaitsin samanlaisia oireita Visa-Pekalla. Hevonhumppaa. Toki on hienoa saada itseään niskasta kiinni jälleen kerran. Uudet kengät on ajettava sisään. Varusteet pakkaan edellisenä päivänä. Mustikkakeittoa ja lääkintälaukku. Teemu samasta polkujuoksuporukasta tulee mukaan huoltajaksi. Siinäpä tärkeimmät. Toki puhelimista on akut ladattava täyteen - hitaassa vauhdissa on hyvää aikaa myös somettaa.
Kommentit
Lähetä kommentti