Juoksuaika

  Tapaninpäivä Siitä on vajaat 35 vuotta kun totesin keskenäni että en ole enää mikään urheilija, vaan ihan tavallinen kuntoliikkuja vaan. Tuohon aikaan minulla oli melko kovat kriteerit oikeaan urheiluun: pitää olla tavoitteellinen harjoitusohjelma, rasvaprosentti alle 10, valmennusryhmäsijoitus sekä hyvät saumat kansallisiin kärkinoteerauksiin. En edes päättänyt juhlallisesti että nyt minusta tuli pelkkä kuntoilija. Se vaan tapahtui hivuttamalla. Itsemyötätunto on sen verran uusi sanahirviö että sitä ei vielä tuolloin ollut käytössä, tai ainakaan se ei ollut trendannut. Sen verran saattoi olla hempeyttä työkalupakissa että lepopäivän lenkki oli hieman normaalia kevyempi mutta vastaavasti pitempi. Tai jos 20 x 1000 m intervalliharjoituksessa alkoi huimata puolessavälissä niin hyvä on, yhden sokeripalan voi heittää huuleen ja lutkuttaa sitä juostessa niinkuin vauva peukaloa ettei vaan tule paha mieli, saatana. Urheilija-statuksen väkisin roikottamiseen lempeys ei riittänyt. Kuntoil...