Kolmantena aamuna oli jälleen hiukan haasteita.
Eri väsymystasossa olevat ihmiset heräävät eri nopeudella ja aamupalan saaminen valmiiksi ajoissa ennen lähtöä on haasteellista jos asuntoauto on sekainen.
Opin siihen että söin murot UHT-maidolla jos muuta ei ehditty saada aikaiseksi.
Kerran maito oli lopussa joten tein aamupalaksi muroja alkoholittomassa oluessa haudutettuna.
Siitä reseptistä tuli legenda.
Minulla aamutoimia oli paljon kaikenlaista ja uskoisin olleeni kaukaa viisas.
Teippailin kenkien pohjia piiloon kulumiselta,
rasvasin jalat ja nivuset hyvin,
laitoin kaksi juoksusukkaa päällekkäin,
ja tarkistin että kenkien itsevalmistetut pohjalliset ovat tarkalleen oikein paikallaan.
Siitä huolimatta suurin huolenaiheeni oli oikean kantapään ja akilleksen kestäminen.
Siellä oli kehoni krooninen kipupiste jo usean vuoden ajalta.
Reissun aikana voitelin tuon kohdan Voltaren Forte geelillä lukemattomia kertoja,
mutta muuta kipulääkitystä en käyttänyt,
muutamaa satunnaista Buranaa lukunottamatta.
Päivän reitti ja sää oli hiukan kevyempi joten 43 kilometrin matka taittui aikaan 5:
44:
00.
Maisemat olivat yhä nättejä kun lähestyimme Tuurunharjua.
Majoitus tapahtui Kaamasen leirintäalueella,
jossa kiirehdin Mikko Liukan kanssa uimaan ensi töikseni.
Menimme sen jälkeen hetimmiten kauppaan Ilveksen Miähen kanssa ja ostimme jäätelöä ja muuta tarpeellista.
Suurempaa nälkää säästimme illalliselle.
Palvelu oli hiukan epäystävällistä ja hymytöntä mutta ruoka oli hyvää.
Otin lohikeiton,
myös Saksanpojan poronkäristys näytti hyvältä.
Saksanpoika eli tuttavallisesti Julle oli kasvissyöjä mutta suostui syömään myös vapaana kasvanutta riistaa ja kalaa.
Yövyin jälleen teltassa.
Tutuksi tuli myös leirintäalueen keittiö jossa puurot ja kahvit valmistuivat vaivattomasti.
Rebekahin kanssa taisi olla juttua ultrajuoksusta.
Muistutin kuulemma kovasti hänen juoksuystäväänsä Andrew:ta.
Heillä oli suuria suunnitelmia lähteä joku kesä juoksemaan muutamaksi kuukaudeksi Keski-Eurooppaan polkuja siten että tauot osuisivat aina jonkun kylän kohdalle.
Rebekah tykkää enemmän poluista,
asfaltti on haaste jaloille.
Tässä vaiheessa Mira joutui jättämään juoksun kesken rasitusmurtuman takia.
En itsekään uskaltanut vielä haaveilla koko reitin läpipääsystä.
Uupumus oli vielä melkoinen.
Piristystä antoi Pasi Koskisen ilmoitus että hän olisi tulossa seuraksi seuraavan päivän etapille.
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
 |
| Sekavat lähtövalmistelut (2 min lähtöön...) |
 |
| Eija |
 |
| Rebekah, Saksanpoika, Markku, Juha |
 |
| Kolmannen päivän lähtökiihdytys |
 |
| Tundra |
 |
| Paahtavaa suoraa keskipäivällä |
 |
| Kaunista, kaunista |
 |
| Loivia mäkimaisemia riittämiin |
 |
| Jokirannassa Lentotaksi, uintipaikan vieressä |
 |
| Retkue Kaamasen Kievarin Pihassa |
Kommentit
Lähetä kommentti