Toinen aamuherätys Shakki-Baarilla oli dramaattinen.
Isäni tuli sanomaan että vessassa ei saa käydä eikä vettä laskea.
Viemäri oli mennyt tukkoon.
Vieraat olivat noloja -
tuppaannuimmehan ilmaiseksi vierailemaan ja pistimme paikan remonttiin.
Isäni taisteli kellarissa kun juoksijat valmistautuivat lähtöön.
Soittelin hänelle vielä lähtöpaikalta ja sain tietää että viemäri oli alkanut taas vetää.
Pieni pöytäluudun palanen oli ilmeisesti tarttunut tukkeeksi jo joskus aikaisemmin ja viemäri oli tukkiintunut kokonaan kun sille oli tullut enemmän kuormaa.
Lähdin hiostavan kostealla säällä Jannen ja Helin perään.
Juoksu oli helppoa siihen asti kunnes alkoi sataa kaatamalla ennen matkan puoliväliä.
Tuuli navakasti joten kylmä alkoi kangistaa.
Janne menikin menojaan kun taas Heli jäi pidemmälle tauolle vaatteita vaihtamaan.
Juoksin hetken yksin kunnes Rebekah sain minut kiinni.
Odotimme kiinnostuksella Kemin kiertäviä opasteita,
joiden kanssa piti kuulemma olla tarkkana.
Rebekah aikoi vaeltaa kävellen viimeiset kilometrit mutta keksin vaivihkaa keinoja pitää hänet liikkeellä.
Kerroin seuraavasta risteyksestä kolmen kilometrin päässä.
Ainakin sinne asti kannattaisi juosta yhdessä että risteys varmasti löytyy.
Pian lörpöttelinkin 9 kilometrin päässä olevasta seuraavasta risteyksestä johon asti kannattaisi mennä yhdessä.
Loppumatkasta dokumentintekijät yhyttivät meidät ja ripustivat molemmille mikrofonit nauhoituksia varten.
Se piristi päivää vaikka olimmekin kuin uitetut koirat.
Nauhalle tallentui hauskaa juttua kuten tämä tapaus:
Rebekah oli ollut pitkän polkujuoksun lopulla niin unen rajamailla että oli nähnyt polun vieressä ison John Wayne -hahmon,
joka oli juuri nostamaisillaan hattua ja sanomaisillaan "
Howdy ma'am!".
Minä taas kerroin pisimmästä 48 tunnin ultrajuoksusta jossa stadion ehti hämärällä tieosuudella tulla joka kierroksella monta kertaa vastaan ennen kuin se oikeasti tuli näkyviin.
Juuri ennen maalia Rebekahin mikrofoni putosi maahan ja särkyi -
saa nähdä tallentuivatko parhaat jutut edes nauhalle.
Me maaliin tulleet jäimme huollon poikien kanssa vastaanottamaan seuraavia ja keksimme tehdä kunniakujan,
aaltoja sekä aplodeja maaliin tuleville.
Ehkä nämä hassuttelut jotakuta piristivät ja toisia vastaavasti hämmensivät mutta tekijöillä ainakin oli hauskaa.
Kameralle ne ainakin tallentuivat.
Päädyimme majoittumaan Paavo Väyrysen omistamalle Pohjantähti-Opistolle.
Sen sijainti oli rauhallinen ja camping-alue hyvin varusteltu.
Myös kylpylä oli hintaansa nähden positiivinen yllätys.
Viidellä eurolla pääsi saunan lisäksi uimaan ja porealtaaseen.
Uimahousut sai lainaan samaan hintaan.
Kun tulimme altaille niin paikalla ei ollut ketään ulkopuolisia joten saimme koko tilan omaan käyttöömme.
Porealtaasta ei ollut kiire pois.
Satasammakoiden huollossa tapahtui muutos kun Jukka otti huoltovastuun Mikko Nurmelalta.
Huomasin hänen ottaneen huoltovastuun kokonaisvaltaisesti vastaan kun tapasimme pariinkin otteeseen keittiörakennuksessa astioita tiskaamassa.
Illaksi ja yöksi oli tarjolla kiva ohjelmanumero polkujuoksun saralta.
NUTS Ylläs-Pallas-Hetta -reitin kisailijat olivat päivän aikana startanneet ja GPS-pallukoita pystyi seuraamaan mukavasti netin kautta.
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
 |
| Yläkerran olohuone, Shakki-Baari |
 |
| Asuntoautot Shakki-Baarin takapihalla |
 |
| Antiikkia, antiikkia... |
 |
| Tervolan eteläpuolelta liikkeelle |
 |
| Jupe, Perttula, Rebekah, Ilveksen Miäs, Saksanpoika |
 |
| Alkumatkassa ollaan: Heli, Janne ja Rebekah |
 |
| Jupe ja Sami maalissa |
Kommentit
Lähetä kommentti