Päivä 1: Nuorgam - Utsjoki
Nyt alkaa tulla muutama sivullinen muistiinpanoja suoraan blogiini, ettei kaikki unohdu heti alkuunsa. Kirjoitan tajunnanvirtana. Mukana on omia kuvia sekä luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah). Blogiin ja Facebookiin saa kommentoida jos mieleen tulee tärkeitä muistoja, varsinkin sellaisia joita "saa käyttää muttei ole pakko". On mahdollista että koostan jonkinlaista omakustannetta sittemmin mutta aika näyttää.
Omalta osaltani lähtö tuli vastaan hankalaan saumaan, en oikein ollut palautunut lomareissulta ja pakkaamiset menivät viime tinkaan. Olin nukkunut todella huonosti, johtuen osin jännityksestä, olihan edessä uskomaton urakka eikä jalkojen kestävyydestä ollut mitään takeita. Olin siis kaikin puolin uupunut kun päätin tuhlata pari viimeistä yhteistä tuntia perheen kanssa nokosiin.
Asuntoauto saapui pihaamme 01:30 ja edessä oli sekava pikapakkaaminen. Työnsin laukut vain jonnekin vapaana olevaan sopukkaan arvaamatta että sopukasta tulisi varusteiden säilytyspaikka usean päivän ajaksi. Sitten lähdettiin. Kuljettaja-hieroja-huoltajamme Teemu ajoi samoilla silmillä vielä lähes Nuorgamiin asti, Markun avustaessa jonkin matkaa.
Tapahtuman aattona oli Nuorgamissa jonkin verran ohjelmaa. Kävimme pikaisesti katsomassa Jäämerta ja söimme yhteisen lohiaterian juhlapuheita kuunnellen. Paikalle ilmaantuivat myös dokumenttielokuvan tekijät tekemään henkilöhaastatteluja. Minut ja Miran he saivat ainakin houkuteltua vaikka haastattelun antaminen ennen ensimmäistäkään etappia tuntui vähän hölmöltä.
Rebekah oli löytänyt jostain luntakin. Näin tämän Vermontista kotoisin olevan ultrajuoksijan ensimmäistä kertaa livenä. Hän kertoi käyneensä suomessa jo 26 vuotta sitten, ja oli siitä lähtien odotellut sopivaa tilaisuutta vierailla täällä uudelleen.
Laitoin ajoissa teltan Camping-alueen takalaitaan mutta raahasin sen vielä kauemmas kun viereen sattui tulemaan saksalainen perhe koirineen. Yritin varmistella, kun univelkaa oli jo tarpeeksi muutenkin. Onneksi pääsin lepäämään ajoissa ja nukuinkin ruhtinaalliset yhdeksän tuntia tosin välillä heräillen. Myös Markku, Teemu ja Eija päätyivät ulkoilemaan teltassa mutta vain minä ja Eija jatkoimme tätä kivaa harrastetta retken loppuun asti.
Aamulla kokoonnuimme lähtöviivalle Norjan rajalle autokunta kerrallaan. Lähdön hetkellä Markku oli kovin liikuttunut, toteutuihan pitkäaikainen unelma viimein.
Ensimmäinen päivä lähti liikkeelle poronkellon kilkatuksella, mutta oli muuten kuin mikä tahansa normaali maraton. Paikallinen urheiluseura oli järjestänyt meille huoltopisteet, sillä reitti oli hieman kapea huoltoautojen hyödyntämiseen. Varalta minulla oli kuitenkin mukana kokonainen juomareppu selässä, ja täyttelin sitä huoltopisteeltä.
Hetken juostuamme Marianna juoksi minut kiinni. Vaihdoimme pari sanaa ja sitten hän jatkoi eteenpäin. Sittemmin hän hidasti vauhtia ja siirtyi taaempaan ryhmään. Näistä rytminvaihdoksista tuli hänelle melkein tavaramerkki.
Juoksufoorumilta tuttu Kirsi Kallio juoksi ystävänsä herttaisen Pia Kojon huoltamana. Pia oli ensimmäisinä päivinä varsinainen ilopilleri. He olivat tulleet paikalle suoraan erävaellukselta muutaman ensimmäisen päivän ajaksi. Camping alueella naureskeltiin sille että nyt näin Kirsin ja Juhan ensimmäistä kertaa vaatteet päällä, enkä meinannut tunnistaa. Viimeksi nähtiin näet pari viikkoa aiemmin Padasjoen Nakukympillä. Nakuetapista laskettiin leikkiä myös.
Matkan loppupuolella tulivat elokuvantekijät piristämään minua. Sain kantaa mikrofonia muutaman kilometrin ajan. Halusivat nauhoittaa juoksun normaaleja hengitysääniä ja askelten kopinaa.
Huoltopisteillä tarjotut urheilujuomat, mehut, rusinat, ja banaanit riittivät hyvin mutta oli lämmintä ja vauhtini hiipui loppua kohti. Pidin alussa minuutin kävelypätkiä kymmenen minuutin välein, lopussa jo kolmen minuutin. Matka oli varmaankin hieman yli ilmoitetun 47 kilometrin. Aikaa minulla kului 5:45:00 eli sopivan varovasti näin ensimmäisenä päivänä. Utsjoen uimahallista järjestetty sauna tuli silti todella tarpeeseen.
Uimahallin pukuhuoneessa tapasin etappivoittaja Mikko Perttulan. Mikko pohdiskeli että tykkää kyllä saunomisesta mutta uimisesta ei alkuunkaan. Eikä juo urheilujuomaa jota huoltopisteillä oli tarjolla. Mieluummin ottaa mehukattia ja palautusjuomaksi olutta.
Kun ensimmäinen etappi alkoi taittua iltaan, porukka hajaantui yöpuulle. Osa jäi Utsjoelle ja osa lähti lähimmälle Camping-alueelle.
Alla on hieman kuvasatoa ensimmäisestä päivästä:
Omalta osaltani lähtö tuli vastaan hankalaan saumaan, en oikein ollut palautunut lomareissulta ja pakkaamiset menivät viime tinkaan. Olin nukkunut todella huonosti, johtuen osin jännityksestä, olihan edessä uskomaton urakka eikä jalkojen kestävyydestä ollut mitään takeita. Olin siis kaikin puolin uupunut kun päätin tuhlata pari viimeistä yhteistä tuntia perheen kanssa nokosiin.
Asuntoauto saapui pihaamme 01:30 ja edessä oli sekava pikapakkaaminen. Työnsin laukut vain jonnekin vapaana olevaan sopukkaan arvaamatta että sopukasta tulisi varusteiden säilytyspaikka usean päivän ajaksi. Sitten lähdettiin. Kuljettaja-hieroja-huoltajamme Teemu ajoi samoilla silmillä vielä lähes Nuorgamiin asti, Markun avustaessa jonkin matkaa.
Tapahtuman aattona oli Nuorgamissa jonkin verran ohjelmaa. Kävimme pikaisesti katsomassa Jäämerta ja söimme yhteisen lohiaterian juhlapuheita kuunnellen. Paikalle ilmaantuivat myös dokumenttielokuvan tekijät tekemään henkilöhaastatteluja. Minut ja Miran he saivat ainakin houkuteltua vaikka haastattelun antaminen ennen ensimmäistäkään etappia tuntui vähän hölmöltä.
Rebekah oli löytänyt jostain luntakin. Näin tämän Vermontista kotoisin olevan ultrajuoksijan ensimmäistä kertaa livenä. Hän kertoi käyneensä suomessa jo 26 vuotta sitten, ja oli siitä lähtien odotellut sopivaa tilaisuutta vierailla täällä uudelleen.
Laitoin ajoissa teltan Camping-alueen takalaitaan mutta raahasin sen vielä kauemmas kun viereen sattui tulemaan saksalainen perhe koirineen. Yritin varmistella, kun univelkaa oli jo tarpeeksi muutenkin. Onneksi pääsin lepäämään ajoissa ja nukuinkin ruhtinaalliset yhdeksän tuntia tosin välillä heräillen. Myös Markku, Teemu ja Eija päätyivät ulkoilemaan teltassa mutta vain minä ja Eija jatkoimme tätä kivaa harrastetta retken loppuun asti.
Aamulla kokoonnuimme lähtöviivalle Norjan rajalle autokunta kerrallaan. Lähdön hetkellä Markku oli kovin liikuttunut, toteutuihan pitkäaikainen unelma viimein.
Ensimmäinen päivä lähti liikkeelle poronkellon kilkatuksella, mutta oli muuten kuin mikä tahansa normaali maraton. Paikallinen urheiluseura oli järjestänyt meille huoltopisteet, sillä reitti oli hieman kapea huoltoautojen hyödyntämiseen. Varalta minulla oli kuitenkin mukana kokonainen juomareppu selässä, ja täyttelin sitä huoltopisteeltä.
Hetken juostuamme Marianna juoksi minut kiinni. Vaihdoimme pari sanaa ja sitten hän jatkoi eteenpäin. Sittemmin hän hidasti vauhtia ja siirtyi taaempaan ryhmään. Näistä rytminvaihdoksista tuli hänelle melkein tavaramerkki.
Juoksufoorumilta tuttu Kirsi Kallio juoksi ystävänsä herttaisen Pia Kojon huoltamana. Pia oli ensimmäisinä päivinä varsinainen ilopilleri. He olivat tulleet paikalle suoraan erävaellukselta muutaman ensimmäisen päivän ajaksi. Camping alueella naureskeltiin sille että nyt näin Kirsin ja Juhan ensimmäistä kertaa vaatteet päällä, enkä meinannut tunnistaa. Viimeksi nähtiin näet pari viikkoa aiemmin Padasjoen Nakukympillä. Nakuetapista laskettiin leikkiä myös.
Matkan loppupuolella tulivat elokuvantekijät piristämään minua. Sain kantaa mikrofonia muutaman kilometrin ajan. Halusivat nauhoittaa juoksun normaaleja hengitysääniä ja askelten kopinaa.
Huoltopisteillä tarjotut urheilujuomat, mehut, rusinat, ja banaanit riittivät hyvin mutta oli lämmintä ja vauhtini hiipui loppua kohti. Pidin alussa minuutin kävelypätkiä kymmenen minuutin välein, lopussa jo kolmen minuutin. Matka oli varmaankin hieman yli ilmoitetun 47 kilometrin. Aikaa minulla kului 5:45:00 eli sopivan varovasti näin ensimmäisenä päivänä. Utsjoen uimahallista järjestetty sauna tuli silti todella tarpeeseen.
Uimahallin pukuhuoneessa tapasin etappivoittaja Mikko Perttulan. Mikko pohdiskeli että tykkää kyllä saunomisesta mutta uimisesta ei alkuunkaan. Eikä juo urheilujuomaa jota huoltopisteillä oli tarjolla. Mieluummin ottaa mehukattia ja palautusjuomaksi olutta.
Kun ensimmäinen etappi alkoi taittua iltaan, porukka hajaantui yöpuulle. Osa jäi Utsjoelle ja osa lähti lähimmälle Camping-alueelle.
Alla on hieman kuvasatoa ensimmäisestä päivästä:
Camping-alueemme Nuorgamissa
Telttani ensimmäisessä asemapaikassaan
Jalkautuminen jäämeren maastoon
Tenojoen ranta Camping-alueelta käsin
Rebekah löysi lunta!
Suomen pohjoisin piste
Dokumentaristit aamutoimissaan
Lähtöpaikan hulinaa
Suomi 100 -juoksijat starttiviivalla
Porukoituminen käynnissä
Täältä tullaan
Utsjoen Kuohun upea huoltopiste
Allekirjoittanut hiessä
Putous tien eteläpuolella
Tenojokea
Tuttu kyltti Tenojokivarressa
Huoltopisteen Pia-täti
Hierontajono juoksun jälkeen
Utsjoen Uimahalli, tapahtumaa varten avattu
Kommentit
Lähetä kommentti