Päivä 23: Konginkankaan ohitus

Viitasaaren ABC:ltä juoksijat lähtivät kahdessa erässä: hitaammat lähtivät liikkeelle jo aamukuudelta. Kun telttamahdollisuutta ei ollut niin se tarkoitti samalla sitä että kaikkien yöunet jäivät lyhyeksi kun ensimmäiset lähtijät aloittivat aamutoimensa anivarhain.

Markku luotti jo jalkoihinsa niin paljon että hän uskalsi lähteä tosimielessä liikkeelle. Myös automme huoltaja-hieroja Teemu lähti yrittämään kokonaista etappia.

23. päivän reitti oli melko mäkinen, mutta toisaalta maisemiltaan jo miellyttävän vaihteleva verrattuna aikaisempiin päiviin. Reitti meni ohi Konginkankaan turmapaikan, jota osa juoksijoista kävi kunnioittamassa hiljaisen hetken muodossa.

Tässä vaiheessa vielä kymmenen juoksijaa oli juossut kaikki etapit, myös Marianna oli pääjoukon mukana.

Juoksin ensimmäiset huoltovälit Helin mukana mutta viimeisen huollon jälkeen näin Jannen ja Liukkari-Mikon selät kaukana pitkän suoran päässä. Luonto ei antanut periksi vaan lähdin ottamaan heitä kiinni. Katsoin kellosta minuutteja siihen että saavutan samat maamerkit tien laidassa ja arvelin saavani heidät kiinni ajoissa. Niin kävikin, sain heidät kiinni pari kilometriä ennen maalivaatetta ylämäessä, jonka he kävelivät. Matkaa tuli noin 44 kilometriä ja ihan viime metreille näytti siltä että alitamme viisi tuntia joten vauhti kiihtyi ihan varmuuden varalta. Loppuajaksi tuli 5:00:18. Maaliintuloa oli jälleen seuraamassa dokumenttielokuvan tekijät.

Markku ja Teemu olivat maalialueella odottamassa. Markulla oli pettänyt polvi ja Teemun päkiät olivat suurilla rakoilla. Heidän osaltaan päivä oli epäonnistunut. Onneksi sentään osasivat ottaa tilanteen huumorilla käydessämme ruokaostoksilla ollessamme. Minä ostin rasiallisen mansikoita sen kunniaksi että tuhannen kilometrin rajapyykki oli saavutettu.

Yövyimme vanhanaikaisessa majatalomiljöössä, johon oli yhdistetty kesäteatteri. Kun minä saavuin paikalle, Lapinlahden Linnuista kertova esitys oli jo loppunut mutta Janne ja Heli olivat ehtineet nähdä siitä osan.

Huoneistohotellin yhteydessä oli sekä sauna että yhdistetty ruokailutila ja pikku "olohuone" sohvineen. Näitä saivat myös karavaanarit hyödyntää. Viihdyin ruokailutilan sohvalla pitkään sillä asuntoautossamme oli vähän alakuloinen tunnelma Markun ja Teemun epäonnisen päivän takia. Myös aikakoneessa oli hieman kipinöinyt. Kiitos Jannelle ja Helille jotka ruokkivat minua omista eväistään.

Illalla nukkumaan mennessäni tapahtui vielä pienoinen kriisi. Kun aioin laittaa aamuherätyksen päälle niin havaitsin että puhelimeni oli kadonnut. Kävin läpi WC-tilat, suihkun ja saunan mutta sitä ei näkynyt. Viimein kapusin keittiötilaan jossa Marianna ja Perttu olivat aloittaneet kokkailun. Ei löytynyt sieltäkään. Marianna ehdotti että hän soittaisi puhelimeen jotta kuulen hälytysäänen. Ryntäsin läpi ne paikat missä olin käynyt ja palasin viimein teltalleni. Sieltä makuupussin pohjalta kännykkä viimein löytyi.

Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):

Söpöläiset Teemu ja Markku startissa

Aamun starttaajat

Liikkeellä

Kunnon mäkiäkin alkoi olla

Hmm... kävelläänkö siellä?

Maalissa

Tilannehuumoria epäonnisen juoksun jälkeen

Kesäteatterissa Lapinlahden Linnut