Päivä 13: Tervola

Kolmantenatoista päivänä joukko hajaantui taas melko pian lähdön jälkeen. Sää oli puolipilvinen. Rebekah seurasi perässäni joten hidastin vähän vauhtia niin että hän sai minut kiinni. Juoksin samaa matkaa pitkiä suoria ja pieniä mäkiä sisältävää reittiä. Rebekah jäi tasaisella mutta otti kiinni ylämäessä aina kun kävelin. Välillä juttelimme sitä sun tätä. Polvi oli kuulemma parempi mutta ei kestä sellaista vauhtia kuin Rovaniemen kohdalla.

Rebekahilla oli hyviä juttuja ultrajuoksusta. Hänellä oli kokemuksia pitkistä yli vuorokauden polkujuoksuista Yhdysvalloissa ja muisteli nähneensä useinkin olemattomia kilpailun lopussa. Yleinen harhanäky aavikolla olivat koiraa kävelyttävät ihmiset. Erään kerran kun hän oli tervehtinyt taas koiran kävelyttäjää, tämä olikin tervehtinytkin takaisin.

"Can I take a photo of you?"
"Yes, why?"
"Because you are real!"

Tällä pätkällä näin myös tutun pariskunnan pysäköintipaikalla tien varrella. Velipoikani Jukka ja hänen vaimonsa Mari olivat tulleet tervehtimään matkalla pohjoiseen.

Viimeisessä huollossa Rebekah jäi kävelemään mutta minulla oli vielä energiaa ja kiihdytin vauhtia. Keminmaalainen kestävyysjuoksija Marko Mattila oli luvannut olla vastassa Tervolassa joten koetin ehtisinkö häntä näkemään. Taisin mennä vähn liiankin reippaasti, viimeinen kymppi meni lähelle viittäkymmentä minuuttia.

Tervolan kohdalla sain Saksanpojan kiinni. Hän oli pitänyt hyvää vauhtia kun jalat olivat kestäneet taas paremmin. Menin heittämällä ohi. Hetken päästä tavoitin Markon, joka oli jo saatellut nopeimmat maaliin ja hölkännyt katsomaan seuraavia. Hän kehui vauhtiani, johon vastasin että tämä päivä on siinä asiassa poikkeus. Marko saatteli minut maalin lähistölle ja jatkoi sitten matkaa. Muistelin että maali olisi ollut heti Tervolan jälkeen mutta olihan sinne vielä melkoisesti matkaa. Yhteensä kilometrejä kertyi noin 44 kappaletta ja ajakseni tuli 5:08:00.

Mikko Nurmela oli valmistanut maalialueelle mielenkiintoisen kenttäsuihkun. Narun nokassa roikkuvan ämpärin pohjassa oli mekanismi, joka mahdollisti ämpärin sisällön suihkuamisen pohjassa olevasta reiästä. Suihku oli tien vieressä eikä siinä ollut liiemmin näkösuojaa. Mikko L oli jo käynyt suihkussa joten lupauduin toiseksi koekäyttäjäksi. "Älkää sitten tuijottako", sanoin. "Ei tietenkään." Sain kuitenkin suihkun jälkeen melkoiset aplodit, vaikkei kukaan ollut muka katsonut. Paremmat aplodit sai kuitenkin Saksanpoika. Hän ylitti maalilinjan käsillään kävellen.

Palasimme siis takaisin Ossauskoskelle vielä yhdeksi yöksi. Ilta meni rauhaisissa tunnelmissa sisätiloissa kokkailun, saunomisen ja TV:n katselun merkeissä. Kävin katsomassa uimarantaa mutten jaksanut yksin ryhtyä uimasille.

Illan mittaan kuulimme silloin tällöin tietoja Mariannasta, joka oli lähtenyt tavoittelemaan muuta joukkoa kaukaa takamatkalta ilman kunnollista huoltoa. Tästä hänen omasta via dolorosastaan kuulimme väliaikatietoja useiden päivien ajan kunnes hän viimein sai pääjoukon kiinni.

Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):

Aamiainen baarin keittiössä
Dokumenttielokuvan kuvauskalustoa
Leskelä nylkyttää
Heppoja!
Tandem uusiokäytössä
Haastatteluja dokumenttia varten
Isohali
Saksanpoika kävelee maaliin, käsillään
Suihkun esittely
Jyrki, Julle ja Rebekah
Vanhempaa keittokalustoa Shakki-Baarissa

Kommentit

Suositut tekstit