Aamu meni jälleen Markun jalkaongelmaa pohtiessa ja kenkävaihtoehtoja testatessa.
Yhdet uudet lenkkikengät tuli siinä leikeltyä uuteen uskoon mutta patenttiratkaisua ei löytynyt.
Markku päätyi yrittämään Crocseilla mutta se yritys päättyi lyhyeen.
Päivästä tuli tuulinen ja sateinen mutta reitti oli korkeuserojen puolesta helpohko.
Päädyin juoksemaan suurimman osan reitistä yksin.
Liikennettä alkoi olla jo häiriöksi asti,
varsinkin saksalaisia asuntovaunuja.
Pääosin liikenne oli kuitenkin sujuvaa ja kohteliasta,
jalankulkijoita väistettiin.
Alkuosa reitistä on yksi suomen kauneimmista maantiereiteistä,
sopivasti mutkitteleva ja täynnä kauniita järvinäkymiä.
Kylmästä sateisesta säästä huolimatta olin hyvällä tuulella,
tietoisena siitä että illaksi oli varattu mahdollisuus savusaunaan.
Ivalossa lähetin Pasille tekstiviestin Nellimin risteyksestä.
Pasi kertoi pohtineensa että olisi hakenut minut saunomaan,
mutta päätteli ihan oikein että tunnin matka edestakaisin hiekkatietä pitkin olisi ollut pois palautumisesta seuraavaan päivään.
Ivalosta alkoi pitkä pätkä kevyen liikenteen väylää.
Sen juokseminen oli nautinnollista,
ja löytyipä sen vierestä myös poluntapainen jossain kohtaa.
Maisemat Ivalossa ovat jo tutumman oloisia kuin pohjoisessa.
Jos ei tietäisi niin voisi kuvitella olevansa Iin kangasmetsissä lähellä kotimaisemia.
Loppumatkasta maasto alkoi jälleen kumpuilemaan Saariselkää lähestyttäessä.
Neljäänkymmeneenneljään kilometriin meni aikaa 6:
01:
00 johon yhäkin sisältyi 40 minuuttia ruokailutaukoja.
Kiilopäällä majoituksen yhteydessä oli mahdollisuus savusaunaan sekä totta kai ruokailuun seisovasta pöydästä.
Sauna oli upea kokemus ja pulahdin myös läheiseen puroon uimasilleen vaikka olikin sadepäivä.
Seisovassa pöydässä ateriana oli muikkuja.
Viivyimme sisätiloissa juttelemassa pitkän tovin.
Astioiden pesu Kiilopäällä oli mahdollista retkeilymajan keittiössä.
Retkeilymajaan majoittuneena oli iso joukko puolalaisia tyttöjä kun menin tiskaamaan.
Yhteistä kieltä ei ollut mutta hyvin sinne mahtui.
Jonkin verran kikattelua kuitenkin sain osakseni kun puhdistelin juoksurepun juomapussia.
Kai se touhu näytti sitten jotenkin kummalliselta.
Vein saunan jälkeen teltan tunturiin tuohtuneena siitä että teltan pystytys asuntoauton viereen ei ollut sallittua.
Satoi kaatamalla ja lämpötila oli nollan tuntumassa joten alin saada Erä-Jyrkin mainetta.
Lisäsin vettä myllyyn kertomalla että enoni on Erä-Jorma -
innokas metsästäjä ja kalastaja kotoisin Runkauksen luonnonpuiston riistantäyteisistä maisemista.
Totta puhuen leirielämä tuntu olevan jo rankempaa kuin juoksu ja tarvitsin hiukan omaa aikaa.
Asuntoautossa elämä ei juuri rauhoittunut ennen puoltayötä.
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
 |
| Reitille osui matkamme kauneimpia järvimaisemia |
 |
| Ensimmäinen sadepäivä ja sen huomaa |
 |
| Tuulta ja tuiskua päin |
 |
| Markun epäonninen kenkäviritys |
 |
| Siitä ei näköalat parene |
 |
| Sade rauhoittuu hetkeksi |
 |
| Karhunpesäkiven maisemissa |
 |
| Hiekkaranta houkuttelee uimasille (en mennyt) |
 |
| Marianna maalissa, Perttu kannustaa |
 |
| Maahinen (turvesauna?) |
 |
| Kiilopään savusaunan takaovi ja puro pulahtamiseen |
Kommentit
Lähetä kommentti