Päivä 9: Luostolle lustin pithoon

elokuuta 04, 2017

Päivä 9: Luostolle lustin pithoon

Huonojen yöunien jälkeen koitti huono juoksupäivä. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen mutta väsytti. Paarmoja näytti olevan liikkeellä taas.
Matkassa oli kolme etappijuoksijaa, joista yksi oli "Aikakoneen" kuljettaja Jani. Hän oli päättänyt juosta tämänpäiväisen etapin joten Markku toimi tilapäisenä kuljettajana. Jos se ei vielä ole tullut selväksi niin "Aikakone" oli jostain historian alkuhämäristä materialisoitunut asuntoautoa etäisesti muistuttava homeinen bensasyöppö. Mutta silti, jotenkin sympaattinen ja kodikas ajoneuvo siitä huolimatta.

Rebekah oli saanut erikoisluvan juosta maailman kauneimmaksi väitetyn Mad Marathonin etänä Sodankylässä. Tällainen lupa oli aiemmin myönnetty niille Mad Marathonin vakiokävijoille jotka eivät pakottavista syistä pääse sitä paikanpäälle juoksemaan. Tätä oikeutta olivat käyttäneet lähinnä sotilastehtävissä palvelleet vakio-osanottajat. Maratonin ajat eivät tietenkään olleet keskenään vertailukelpoiset mutta "osallistumisputken" sillä sai säilytettyä. Jaa... olisipas kiva tuohonkin tapahtumaan joskus osallistua.

Ohitimme heti alkuun Sodankylän keskusta-alueen. Olimme Ilveksen miehen kanssa hauskuuttaneet Saksanpoikaa historian tuntemuksella. Viimeksi kun saksalaiset juoksivat tästä ohi, niin suunta oli etelästä pohjoiseen. Nyt saisivat kyläläiset ihmetellä kun Saksanpoika tulee takaisin. Tarkistimme heti aamusta ettei repussa ole tulitikkuja tällä kertaa. Tällaiset taajamat ja kevyen liikenteen väylät olivat reitillä mitä mukavinta vaihtelua. Reitillä oli hieman nousua mutta ne olivat juostavia loivia maantienousuja. Tällä kertaa mukana oli myös etappijuoksijoita. Polkujuoksuystäväni Teemun oli ollut tarkoitus juosta kanssani tämä Sodankylän pätkä mutta hän joutui perumaan sen Ylläs-Pallas-Hetta polkukisan järjestelytehtävien takia.

Aikani 43 kilometrin etapilla oli 5:42:00 huonojen yöunien jälkeen. Jani juoksi sen hieman päälle neljässä tunnissa.

Illaksi ajoimme Luoston Camping-alueelle, tai oikeastaan etsimään sitä. Ajelimme siksakkia puoli tuntia vähintään. Telttamajoitus asuntoautojen vieressä oli kielletty joten aloin harkita hotellimajoitusta. Kylpylähotellin hinnat olivat niin suolaiset että sanoin heti ei kiitos. Osa porukasta päätyi kuitenkin käymään kylpylässä. Minä sen sijaan hyppäsin ulos asuntoautosta heti kun olimme löytäneet sähköpaikan ja aloin suorittaa maastotiedusteluja. Siinä iski pienimuotoinen selviytymisvietti päällensä. Kävin pari kilometriä pururataa ja katsastelin telttapaikkoja. Kunnollisia ei löytynyt.

Paluumatkalla huomasin uudenkarhean Santa's Hotel Auroran pihalla pienen kyltin "edullisia hotellihuoneita" ja puhelinnumero perässä. Hotelli itsessään näytti olevan suljettu. Soitin numeroon.

Kävi ilmi että hotellissa ei kesäisin ole henkilökuntaa paikalla kuin aamupalan aikaan mutta hotelli on silti auki. Avaimen sai kätevästi lukollisesta lokerosta koodin avulla. Hinta oli 79 euroa eli kohtuuhintainen todella hiljaisesta isosta hotellihuoneesta. Päätin varata yhden kokonaisen huoneen ihan itselleni!

Kävin hakemassa kassit ja pyytelin anteeksi matkakumppaneilta. Muut eivät innostuneet tuhlaamaan hotellihuoneisiin joten otin kassini ja lähdin. Huomasin Mariannan ja Pertun menevän iltalenkille Luoston huippua kohti. Mikähän järki tuossa sitten on?

Itse siirryin nauttimaan kunnon suihkusta, upeasta puhtaasta hotellihuoneesta, TV:n katselusta ja upottavasta leveästä sängystä. Nukahdin illalla kai kymmenen maissa ja nukuin useita tunteja kuin tukki. Hotelli oli rauhallinen, henkilökunnan mukaan myös sesonkiaikaan. En voi kun suositella. Aamuyöstä oli pakko avata silmät aika-ajoin ja ihan vaan ihmetellä että onko tämä edes tottakaan. Oli se.

Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):