Lämpimässä mutta pilvisessä säässä mukaan lähti useita etappijuoksijoita, muun muassa ystävykset Varsinais-Suomesta joista saimme Rolfin ja Akin samanvauhtiseksi juttuseuraksi koko matkalle. Toinen juoksi ja toinen ajoi huoltoautoa, puolessa välissä vaihto. Reitti oli mutkainen ja kumpuileva pikkutie joka jo leirintäalueelle matkatessa oli tullut tutuksi.
Marianna oli joutunut polvikivun takia jättämään taas juoksupäivän väliin. Hän oli aikeissa jatkaa myöhemmin, mutta jälkeenpäin saimme tietää että yritys olisi ollut tuhoon tuomittu. Polvikivun aiheutti reisiluun alaosassa oleva murtuma, joka löydettiin vasta röntgenkuvassa elokuun alussa.
Tien reunoilla oli näkynyt metsämansikoita jo useiden päivien ajan, mutta tällä etapilla olivat varmaankin kaikkein suurimmat esiintymät. Niitä oli niin paljon että välillä oli pakko poimia muutama suuhunpantavaksi.
Reitin varrella oli monenmoista nähtävää. Jäimme ihmettelemään vaaleansinisenä hohtavaa kukkapeltoa. Mikähän hyötykasvi se oikein on? Itse asiassa kasvi on monin paikoin todella yleinen paitsi täällä Suomessa. Kyseessä on pellava.
Sysmän kohdalla seuraamme liittyi polkupyörällä paikallinen mies. Kerroimme tapahtumasta, jolloin hän alkoi muistella aikoinaan järjestettyä Suomi Juoksee -viestiä. Ei ollut ensimmäinen vastaantulija joka muisteli tuota pitkät perinteet omaavaa tapahtumaa. Paikallisista nähtävyyksistä hän tiesi ainoastaan näkötornin seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Hetken aikaa suunnittelimmekin vuokraavamme polkupyörät ja lähtevämme sinne retkelle mutta onneksi se unohtui. Paikallisesta urheiluelämästä mies totesi että Sysmässä on tällä hetkellä vain yksi urheilija. Nimi jäi mainitsematta.
Hyvässä säässä juoksu kulki ja aikaa 43 kilometriin kului vain 5:10:13. Läheisellä urheilukentällä piti olla ohjattua venyttelyä paikallisen urheiluseuran kalenterin mukaan joten menimme Jannen ja Helin kanssa sinne odottelemaan hyvissä ajoin. Kun ketään ei kuulunut niin venyttelimme omatoimisesti. Tai Janne ja Heli venyttelivät, minä lähinnä loikoilin seiväshyppypaikan patjalla lämpimässä auringonpaisteessa. Radalla juoksua harjoitteli pirteä pikkutyttö äitinsä ottaessa aikaa. Pohdimme, oliko siinä nyt se Sysmän ainoa urheilija.
Kävimme toistamiseen samassa pizzeriassa ja tällä kertaa pizzan puolitus onnistui - mutta vain normaalikokoisen, ei perhepizzan. Tullessa kävimme vielä rantaravintolassa ostamassa jäätelöt. Meneillään oli tietovisa. Meillä illan ohjelmassa oli minigolfin peluuta. Leirintäalueen omistaja tarjosi ilmaisen kierroksen kun sai kuulla että olimme juoksemassa Suomea päästä päähän. Hän kertoi myös että sauna olisi meille varattuna yhdeksästä eteenpäin, talo tarjoaa.
Asuntoautojen luona soi musiikki kun huoltojoukot viettivät hyvin ansaittua iltaa tasokkaan Suomi-iskelmän ja sahdin muodossa saunaa odotellen. Kysyin Rebekahilta oliko hän tietoinen saunamahdollisuudesta, kun tiesin hänen reissun aikana tykästyneen siihen. Selvisi että naisille ei ollut varattu omaa vuoroa. Minulla vähän kiehahti siinä vaiheessa ja kävin pyytämässä Eijan ja Helin Rebekahille seuraksi ja ilmoitin pojille että sellainen muutos jotta naisten saunavuoro ensin ja sitten miesten jos aikaa jää.
Minua ei saunominen kiinnostanut eikä sahdin juonti, istuskelin mieluummin laiturilla katselemassa auringonlaskua ja valmistauduin seuraavan päivän juoksuun. Kävin vielä kurkistamassa naisten asuntovaunulle ja kysäisin Rebekahilta oliko ollut hyvät löylyt. Paikalla oli myös Marianna jonka sanoista arvasin että hän olisi jättämässä seurueen:
"Sä Jyrki oot tosi kiva tyyppi."
"Olenkin tavis."
"Kiva tavis."
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
 |
| Turkulaista juoksuseuraa, Rolf ja Aki |
 |
| Kovat on vauhdit |
 |
| Näitä jäi vielä tien varteen muutama |
 |
| Aika söpöjä pihakoristeita |
 |
| Pellavapeltoa |
 |
| Vähän huumoriakin tähän blogiin |
 |
| Kesäkaupunki Sysmä |
 |
| Maalialueella Rebekah, Eija, minä ja Jupe |
 |
| Oikeaoppinen tiilimurskarata |
 |
| Ilta viilenee |
 |
| Auringonlasku Sysmässä |
Kommentit
Lähetä kommentti