Päivä 22: Reipasta juoksua ja laiskaa iltaa Viitasaarella
Kun seisoimme lähtöpaikalla Pihtiputaan pohjoispuolella oli juuri sopivan mukava ja lämmin juoksusää. Jaloissa tuntui hyvätä joten sain ajatuksen juosta omaksi huvikseni hieman reippaammin.
Lähdin hitaasti ja juoksin Samin, Rebekahin ja Helin vierellä hetkisen. Sitten nopeutin vähän askelta ja otin Jannen ja Mikon kiinni parin kilometrin kohdalla. Menin heidän mukanaan jonkin aikaa ja juttelin juoksuharrastukseen liittyvistä asioista.
Etapilla oli mäkiä jotka Janne ja Liukkari-Mikko kävelivät vaikka muuten juoksivat reippaasti. Jatkoin mäen kohdalla juosten ja sain heti jonkin verran etumatkaa. Päätin jatkaa yksin.
Ennen ensimmäistä huoltoa huomasin Perttulan selän pitkän suoran toisessa päässä. Vaistomaisesti nostin vauhtia sen verran että olin kohtapuoliin vierellä. Perttula oli ihmetellyt kuka sieltä oikein on tulossa - varmaan Mikko L?
Juoksimme vieretysten ja juttelimme maratonkeräilystä, pimpuloista, ja muusta vastaavasta. Mikolla oli kerättynä yli kolmesataa maratonia ja minulla vain vajaa kahdeksankymmentä. Sitten tuli puheeksi kerättyjen maratonien vauhdit, että kannattaako mitään kävelymaratoneja keräillä. Paljastin että minulla tyypillinen aika on ollut siinä kolmen ja puolen tunnin paikkeilla. Siihen verrattuna mentiin vieläkin aika hitaasti. Lisäsin kokeeksi vauhtia vähäsen.
Kulku oli ihan hyvää ja annoin mennä viisitoista kilometriä reippaammin. Sitten alkoi vähäsen tuntua, ja mutkaisella tieosuudella varmaan vauhti hiljeni. Kengässäkin oli kivi jota jouduin monta kertaa kaivamaan pois eikä lähtenyt. Oli ilmeisesti kahden pohjallisen välissä. Siinä Perttula saavutti minut ja sanoi että menee lopun vähän kovempaa kun on nopea päivä. Kysyin paljonko tästä on maaliin. Mikko vastasi "jotain neljätoista kilometriä varmaan". Sitten näkyikin jo Aikakone josta käsin meitä nopeimpia huollettiin. Annon Perttulan mennä ja jäin juomaan kupin kahvia ja syömään sämpylän. Kysyin Janilta, Aikakoneen luottokuskilta, paljonko tästä on maaliin.
"Kahdeksan kilometriä"
"Perttula sanoi että neljätoista"
"..."
Sämpylän jälkeen juoksu kulki taas paremmin mutta Perttulaa ei näkynyt. Kun tulin maaliin niin hän istui Viitasaarelaisella puistonpenkillä olut kädessään maalibanderollin vieressä. Oli tullut maaliin kahdeksan minuuttia aikaisemmin. Kehui minua hymy huulillaan että hyvin juostu. Aikaa 46 kilometriin meni 4:22:48 joten maratonin kohdalla olin varmaankin alle neljän tunnin. Aika oli ihan kohtalainen tässä vaiheessa kesää. Istuin penkille Perttulan viereen odottamaan seuraavia maaliin tulijoita, Jannea ja Mikkoa.
Iltapäivä vietettiin Viitasaarella. Aluksi kävimme kävelyllä Jannen ja Helin kanssa etsimässä sekatavarakauppaa joka olikin mennyt kiinni jo neljältä. Sitten jatkoimme lenkkiä Viitasaaren keskustaan Helin kanssa. Bongasimme rekkamiesten tapahtuman, johon osallistui jopa rekkasauna. Viitasaarella on nätti järvien ja venelaitureiden ympäröimä keskusta. Lopulta tuli kiire ABC:lle nauttimaan seisovasta pöydästä.
Illallisesta tuli vähän suunniteltua pidempi. Oli niin mukava istua sisällä että söimme hitaasti. Siinä istuessa ja puhelimia näplätessä meni useita tunteja. Aluksi seurassa istui Saksanpoika, illempana Ilveksen Mies. Yllättäen viereisen pöydän pariskunta tunnisti Helin ja pitkänhuiskea mies onnitteli juoksusta. Käteltiin. He olivat kotoisin samalta paikkakunnalta, Kaarinasta, ja olivat seuranneet juoksun etenemistä päivä päivältä. Viitasaaren ABC:lle he olivat kuitenkin osuneet sattumalta. Meneillään oli automatka pohjoiseen ja Ruotsin kautta takaisin.
Mies tarjosi jäätelöt ja kaakaot koko seurueelle ja kertasimme heille juoksutapahtumaa. Tuli myös ilmi että mies oli innokas juoksija itsekin ja löytyipä yhteisiä juoksutapahtumia, joissa on käyty. Varmaan siksi kasvot vaikuttivat hieman tutuilta. Kun he viimein lähtivät jatkamaan matkaa totesin miehelle "sinulla on kuules silmiinpistävän Turkulainen habitus".
Samaan aikaan kun laiskottelimme sisällä, Markku ja huoltopojat olivat ryhtyneet onkimaan. Onkisyötteinä oli käytetty muun muassa nakin ja paahtoleivän palasia. Ihme kyllä muutama sintti lojui jo laiturilla. Kokeilin itsekin mutten saanut mitään. Viimein kalat päätyivät lokkien ravinnoksi ja me juoksijat tyydyimme yksinkertaisempaan iltapalaan.
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
Lähdin hitaasti ja juoksin Samin, Rebekahin ja Helin vierellä hetkisen. Sitten nopeutin vähän askelta ja otin Jannen ja Mikon kiinni parin kilometrin kohdalla. Menin heidän mukanaan jonkin aikaa ja juttelin juoksuharrastukseen liittyvistä asioista.
Etapilla oli mäkiä jotka Janne ja Liukkari-Mikko kävelivät vaikka muuten juoksivat reippaasti. Jatkoin mäen kohdalla juosten ja sain heti jonkin verran etumatkaa. Päätin jatkaa yksin.
Ennen ensimmäistä huoltoa huomasin Perttulan selän pitkän suoran toisessa päässä. Vaistomaisesti nostin vauhtia sen verran että olin kohtapuoliin vierellä. Perttula oli ihmetellyt kuka sieltä oikein on tulossa - varmaan Mikko L?
Juoksimme vieretysten ja juttelimme maratonkeräilystä, pimpuloista, ja muusta vastaavasta. Mikolla oli kerättynä yli kolmesataa maratonia ja minulla vain vajaa kahdeksankymmentä. Sitten tuli puheeksi kerättyjen maratonien vauhdit, että kannattaako mitään kävelymaratoneja keräillä. Paljastin että minulla tyypillinen aika on ollut siinä kolmen ja puolen tunnin paikkeilla. Siihen verrattuna mentiin vieläkin aika hitaasti. Lisäsin kokeeksi vauhtia vähäsen.
Kulku oli ihan hyvää ja annoin mennä viisitoista kilometriä reippaammin. Sitten alkoi vähäsen tuntua, ja mutkaisella tieosuudella varmaan vauhti hiljeni. Kengässäkin oli kivi jota jouduin monta kertaa kaivamaan pois eikä lähtenyt. Oli ilmeisesti kahden pohjallisen välissä. Siinä Perttula saavutti minut ja sanoi että menee lopun vähän kovempaa kun on nopea päivä. Kysyin paljonko tästä on maaliin. Mikko vastasi "jotain neljätoista kilometriä varmaan". Sitten näkyikin jo Aikakone josta käsin meitä nopeimpia huollettiin. Annon Perttulan mennä ja jäin juomaan kupin kahvia ja syömään sämpylän. Kysyin Janilta, Aikakoneen luottokuskilta, paljonko tästä on maaliin.
"Kahdeksan kilometriä"
"Perttula sanoi että neljätoista"
"..."
Sämpylän jälkeen juoksu kulki taas paremmin mutta Perttulaa ei näkynyt. Kun tulin maaliin niin hän istui Viitasaarelaisella puistonpenkillä olut kädessään maalibanderollin vieressä. Oli tullut maaliin kahdeksan minuuttia aikaisemmin. Kehui minua hymy huulillaan että hyvin juostu. Aikaa 46 kilometriin meni 4:22:48 joten maratonin kohdalla olin varmaankin alle neljän tunnin. Aika oli ihan kohtalainen tässä vaiheessa kesää. Istuin penkille Perttulan viereen odottamaan seuraavia maaliin tulijoita, Jannea ja Mikkoa.
Iltapäivä vietettiin Viitasaarella. Aluksi kävimme kävelyllä Jannen ja Helin kanssa etsimässä sekatavarakauppaa joka olikin mennyt kiinni jo neljältä. Sitten jatkoimme lenkkiä Viitasaaren keskustaan Helin kanssa. Bongasimme rekkamiesten tapahtuman, johon osallistui jopa rekkasauna. Viitasaarella on nätti järvien ja venelaitureiden ympäröimä keskusta. Lopulta tuli kiire ABC:lle nauttimaan seisovasta pöydästä.
Illallisesta tuli vähän suunniteltua pidempi. Oli niin mukava istua sisällä että söimme hitaasti. Siinä istuessa ja puhelimia näplätessä meni useita tunteja. Aluksi seurassa istui Saksanpoika, illempana Ilveksen Mies. Yllättäen viereisen pöydän pariskunta tunnisti Helin ja pitkänhuiskea mies onnitteli juoksusta. Käteltiin. He olivat kotoisin samalta paikkakunnalta, Kaarinasta, ja olivat seuranneet juoksun etenemistä päivä päivältä. Viitasaaren ABC:lle he olivat kuitenkin osuneet sattumalta. Meneillään oli automatka pohjoiseen ja Ruotsin kautta takaisin.
Mies tarjosi jäätelöt ja kaakaot koko seurueelle ja kertasimme heille juoksutapahtumaa. Tuli myös ilmi että mies oli innokas juoksija itsekin ja löytyipä yhteisiä juoksutapahtumia, joissa on käyty. Varmaan siksi kasvot vaikuttivat hieman tutuilta. Kun he viimein lähtivät jatkamaan matkaa totesin miehelle "sinulla on kuules silmiinpistävän Turkulainen habitus".
Samaan aikaan kun laiskottelimme sisällä, Markku ja huoltopojat olivat ryhtyneet onkimaan. Onkisyötteinä oli käytetty muun muassa nakin ja paahtoleivän palasia. Ihme kyllä muutama sintti lojui jo laiturilla. Kokeilin itsekin mutten saanut mitään. Viimein kalat päätyivät lokkien ravinnoksi ja me juoksijat tyydyimme yksinkertaisempaan iltapalaan.
Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
 |
| Yksinkertaiset on eväät |
 |
| Huumoria unohtamatta... |
 |
| Laituri Viitasaarella |
 |
| Puistotaidetta |
 |
| Tämä näkyy paremmin lentokoneesta |
 |
| Pikku annos seisovasta pöydästä |
 |
| Laiturilta ongittiin iltapuhteella |
Kommentit
Lähetä kommentti